funerals and parties

neighbors are home
that´s three people
i'm so alone
a scandal
what a shame
-lapko

olen niin yksin ja onneton. tää tauti kalvaa mua. koko viikko yksin..ehkä joku tullut käymään, mutta silti yksin loppupeleissä. niinku oon ollu aina. ihan sama kuinka läheisiä ystäviä ja kuinka paljon ihmisiä mun ympärillä on mä olen aina pitäny itseäni sellaisena, joka loppujen lopuksi aina jää yksin. "at the end of the day you're on your own". Tämänkaltainen elämänfilosofia ei oo varmaan kovin hyväksi mulle. mutta mietin vaan (kun makaa koko viikon kipeenä on aikaa miettiä liikaa) että ei mulla oo oikeastaan kunnon ystäviä. oon kaikkien elämässä se yksi tyyppi muiden joukossa. ja mulle kaikki on tyyppejä muiden joukossa.
on itseasiassa tehny hyvää tämä pohdiskelu.
osaan kohdata elämän sellaisena kun se on. ja oon tullu siihen tulokseen, että
Ne asiat joita haluan tehdä on aina tekemättä. mä oon luonu itselleni jonku valheellisen minän... "minä tykkään piirtää ja maalata, alan tehdä sarjakuvaa, tykkään käydä kirppareilla, alan harrastaa joogaa ja kaikkea muuta mikä tekee kropastani joustavamman ja enemmän oman ja tietty vahvan, syön vaan puhdasta ruokaa".. jne. ja for real teenkö mä mitään noita asioita? en! mä käytän elämäni turhanpäiväseen .. mitä hittoa luulenko mä iha tosi et tää elämä jatkuu jotenkin loputtomasti. herää tyttö ja ala elää. elä sellasta elämää kun oikeasti haluat. mikset tekisi itsestäs onnellista? riko sitä kaavaa, älä anna sua ympäröivien ihmisten ja asioiden johon oot tottunut vetää sua perässäs päivässä toiseen.
tää ottaa mua niin hirveesti päähän kun oon haaskannu niin paljon aikaa ja haaskaan sitä kokoajan lisää. mä tahdon avata silmät.
kaikista surullisinta on, että tiiän et jos eläisin sellasta elämää ku haluaisin niin laihtuisin ihan itsestään. oisin vihdoin se keiju. näen itseni törnävällä joen rannassa kesäkuussa. olen kaunis.

:/ mä huijaan itseäni kokoajan niin pahasti. miten mä voin muka olettaa et syön lihiksii ja samalla laihdun, tai oon krapulassa joka viikonloppu ja samalla lenkkeilen viikonloppuisin. tää on yhtä itsepetosta. mun täytyy keskittyä siihen mikä on oikeesti tärkeetä.

voisin vaan itkeä.